TUTKIMUSHAASTATTELU AINEISTONHANKINTAMENETELMÄNÄ (18.9.2018 Outi Kajula)

Terveystieteiden tohtori Outi Kajula käsitteli luennollaan tutkimushaastattelun toteuttamista. Tutkimushaastattelu on merkittävä aineistonhankintamenetelmä kvalitatiivisessa tutkimuksessa. Toisin kuin kvantitatiivisessa tutkimuksessa, kvalitatiivisen tutkimuksen tavoitteena on kuvailla ja ymmärtää tutkittavan kohteen laatua, ominaisuuksia ja merkityksiä kokonaisvaltaisesti. Sen avulla saadaan tietoa vähän tunnetusta aiheesta ja etenkin sensitiivisten aiheiden tutkimuksessa se on käyttökelpoinen menetelmä. Tutkimushaastattelun tavoitteena on saada luotettavaa tietoa tutkimukseen liittyvästä ilmiöstä ja se suunnitellaan tutkimuskysymysten mukaan.

Tutkimushaastattelut voidaan luokitella sen strukturoinnin ja haastatteluun osallistuvien lukumäärän perusteella. Haastattelu voi olla täysin strukturoitu lomakehaastattelu, jossa kysymysten muoto ja esittämisjärjestys on täysin sama kaikille haastateltaville. Teemahaastattelussa sen sijaan haastattelun runkona on ennalta määritellyt teemat, mutta haastattelun aikana kysymysten tarkka muoto ja niiden esittämisjärjestys vaihtelee. Strukturoimattomassa haastattelussa tutkittava ilmiö on määritelty etukäteen, mutta haastattelussa esitetyt kysymykset ovat avoimia. Strukturoimaton haastattelu eroaa edellisistä tavoista siten, että siinä on useita haastattelukertoja. Haastattelu voidaan toteuttaa yksilö-, pari- tai ryhmähaastatteluna. Tutkimuksen aihe vaikuttaa tutkimuksen toteuttamiseen, esimerkiksi yksilöhaastattelu voi olla tarkoituksenmukainen, jos aihe on hyvin sensitiivinen. Tällöin ryhmän paine ei vaikuta haastattelun kulkuun ja haastateltava saattaa kertoa paremmin omista kokemuksistaan tutkittavan aiheen tiimoilta.  

Tutkimushaastattelun suunnittelu on tärkeää, jotta saadaan kerättyä aineisto, jonka perusteella voidaan tehdä johtopäätöksiä tutkittavasta ilmiöstä. Tämän vuoksi suunnittelu kannattaa tehdä huolellisesti ja käyttää siihen aikaa. Tutkimusta suunniteltaessa päätetään haastattelun muoto ja valitaan haastateltavat, joita on yleensä vähän ja heidät valitaan tarkoituksenmukaisuuden perusteella. Haastateltavilla tulee olla kokemusta tutkittavasta ilmiöstä. Haastattelun sisältö, kysymykset ja apukysymykset suunnitellaan ennen sen toteutusta ja teemahaastattelussa suunnitellaan teema-alueet. Käytännön järjestelyt, kuten haastattelujen ajankohta, paikka sekä arvioitu kesto tulee miettiä ennalta ja hankkia tarvittavat tallennusvälineet. Esihaastattelujen avulla tutkija voi testata haastattelunrunkoa ja kysymyksiä sekä harjoitella haastattelun toteutusta ja tallennusvälineiden käyttöä. Ennen haastatteluiden toteutusta tutkimuksella täytyy olla tutkimuslupa ja tarvittaessa eettisen toimikunnan lausunto. 

Haastattelijan toiminnalla on vaikutusta haastateltavaan, haastattelijan täytyy olla läsnä, keskittyä tilanteeseen, kuunnella haastateltavaa ja kannustaa häntä kertomaan laajemmin haastattelun aiheesta. Ennalta harjoittelu on siis hyödyllistä. Haastattelua ei kannata aloittaa suoraan, vaan tilannetta on hyvä keventää keveämmällä keskustelulla. Ympäristön tulee olla rauhallinen ja täytyy varmistaa, ettei turhia keskeytyksiä tule haastattelun aikana. Haastattelun aikana kannattaa kiinnittää huomiota haastateltavien sanattomaan ja sanalliseen viestintään. Tutkimuspäiväkirjan pitäminen parantaa tutkimuksen luotettavuutta, siihen kannattaa kirjata tiedot haastattelusta ja havainnot haastattelutilanteesta ja käydä läpi myös omia tunteita haastattelun suhteen.  

Minulla on kokemus ryhmähaastattelusta, jossa tutkittiin lasten klinikalla työskentelevien sairaanhoitajien kokemuksia lasten lääkehoidosta. Haastatteluun valittiin lääkevastaavia eri osastoilta. Itse koin tilanteen haastavana, koska minulle ei ollut tuolloin vielä kertynyt kokemusta kovinkaan paljoa ja olin ehkä turhan kriittinen itseäni ja mielipiteitäni kohtaan. Haastattelussa oli mukana pitkän kokemuksen omaavia sairaanhoitajia muilta osastoilta, joten en uskaltanut tuoda omaa ja työyksikköni näkökulmaani haastattelussa esiin koska kunnioitin ”liikaa” heidän näkemystään. Haastattelutilanne ja ryhmän paine vaikutti ainakin omiin vastauksiini, muiden haastatteluun osallistuneiden kokemuksista en luonnollisestikaan tiedä. Nykyään toimisin varmasti toisin ja kertoisin rohkeammin omia mielipiteitäni ryhmähaastattelussa, jotta tutkija saisi mahdollisimman rikkaan aineiston. Olisiko esittämässäni esimerkissä saatu luotettavampi aineisto, jos olisi haastateltu kunkin lastenklinikan osastolla työskenteleviä lääkehoidon vastaavia erikseen? Tämä olisi vienyt tutkijalta enemmän aikaa, mutta aineisto olisi voinut olla kattavampi ja tutkimuksen tulokset luotettavampia.      

Tämä luento jäsensi tietojani tutkimushaastattelusta ja sen merkityksestä kvalitatiivisessa hoitotieteellisessä tutkimuksessa. Tutkimushaastattelun tekeminen olisi varmasti mielenkiintoista ja se vaatii tutkijalta herkkyyttä etenkin sensitiivisiä aiheita tutkittaessa. Luennon aikana tutkijan roolin merkitys avautui minulle uudella tavalla. Tutkimushaastattelua tehtäessä omaan toimintaan ja vuorovaikutustaitoihin tulee kiinnittää erityistä huomiota, koska ne voivat vaikuttaa haastateltavien vastauksiin ja luonnollisesti tutkimuksen tuloksiin. Tätä ilmiötä ei esiinny esimerkiksi kyselytutkimusta tehtäessä.