KYSELYLOMAKKEEN LAADINTA (3.10.2018 Mervi Hakala)

Terveystieteiden tohtoriopiskelija Mervi Hakala luennoi merkittävästä aiheesta, kyselylomakkeen laadinnasta. Tässä blogitekstissä kerron aluksi lyhyesti kyselyistä ja perehdyn tarkemmin kyselylomakkeen laadintaan. On olemassa runsaasti erilaisia kyselylomakkeita ja mittareita, mutta jos tutkimusongelman ratkaisemiseen ei löydy soveltuvaa mittaria, täytyy sellainen kehittää. Luennolla korostettiin, että valmis mittari tulisi ottaa aina ensisijaisesti käyttöön, jos sellainen on kehitetty.  

Kyselyt ovat perinteinen ja yksi eniten käytetyistä aineistonkeruumenetelmistä laadullisessa tutkimuksessa monilla eri tieteen aloilla. Myös terveystieteellisessä tutkimuksessa erilaisia kyselyitä käytetään usein aineistonkeruumenetelmänä. Kyselylomakkeen muotoon vaikuttavat sen tarkoitus ja kohderyhmä. Kysely voi olla paperinen, puhelimitse tapahtuva, nettikysely tai sähköpostitse lähetetty kysely. Kysely voidaan toteuttaa valvottuna tai ilman valvontaa. Kyselyn toteuttaminen vaatii huolellista valmistautumista ja etenkin kyselylomakkeen suunnitteluun kannattaa käyttää aikaa, koska kysymykset luovat perustan tutkimuksen onnistumiselle. Kysymykset pohjautuvat tutkimusongelmaan ja tutkimuksen tavoitteisiin. Niiden tulee olla selkeitä ja johdonmukaisia, jotta väärinymmärrykset vältettäisiin, mutta kysymykset eivät saa johdatella vastaajaa.

Luennolla suositeltiin, että kyselylomakkeessa on hyvä käyttää sekä avoimia että suljettuja kysymyksiä. Avoimien kysymysten avulla voidaan saada uusia näkökulmia tutkittavasta aiheesta, koska ne tuottavat syvällisempää tietoa suljettujen kysymysten aihealueesta. Toisaalta avoimiin kysymyksiin vastataan heikommin kuin suljettuihin kysymyksiin ja niiden analysointi on työlästä. Suljettujen kysymysten muodostaminen on puolestaan haastavaa, mutta niiden analysointi on helppoa ja ne antavat tehokkaasti tietoa tutkittavasta aiheesta. Niiden puute on se, että ne antavat tietoa vain tutkijan valitsemista vaihtoehdoista ja voivat vääristää tuloksia, jos vastaajalle ei löydy sopivaa vaihtoehtoa.  

Mittari perustuu aina teoriatietoon, joten tutkijan on tutustuttava laajasti ilmiöön aikaisemman tutkimustiedon perusteella ja etsittävä aikaisemmasta tutkimustiedosta keskeiset käsitteet, joiden perusteella valitaan tutkittavat muuttujat. Jos muuttujat eivät ole valmiiksi mittattavia, tutkijan täytyy operationalisoida ne mitattavaan muotoon. Kyselylomakkeen laadinta vie siis aikaa, mutta tutkimuksen tulosten luotettavuuden takaamiseksi se kannattaa suunnitella huolellisesti. Tutkijan kannattaa varmistaa, että kyselylomakkeen validiteetti on hyvä eli se mittaa juuri sitä asiaa, jota sillä halutaan mitata. Esitestauksen avulla voidaan parantaa mittarin tarkkuutta eli sen reliabiliteettia. Esitestaukseen valitaan samantyyppisiä vastaajia, esimerkiksi jos halutaan tutkia sairaanhoitajien kokemuksia lasten ja nuorten kivunhoidosta, esitestaus tulisi suorittaa hoitajilla, joilla on asiantuntemusta lasten ja nuorten kivunhoidosta. Esitestattavan mittarin liitteenä on arviointilomake, jossa kysytään mittarin selkeydestä, ymmärrettävyydestä ja täyttämisen kestosta.

Hyvä kyselylomake on selkeä, napakka ja sen ulkonäkö on houkutteleva ja asiallinen. Kieliopiltaan kyselylomakkeen tulee olla virheetön. Kyselylomake ei saa olla liian laaja, koska tuolloin se saattaa vaikuttaa vastausprosenttiin. Lomake kannattaa aloittaa helpolla kysymyksillä ja olen itsekin huomannut kyselyihin vastatessani, että taustakysymykset ovat usein kyselyn alussa. Suositellaan, että kysymykset laitetaan loogiseen järjestykseen ja samaa aihealuetta koskevat kysymykset ovat lomakkeella peräkkäin. Vastausohjeiden tulee olla selkeitä ja yksityiskohtaisia.

Aikaisemmalla luennolla käsiteltiin haastattelua tiedonhankintamenetelmänä. Kyselylomake on taloudellisesti edullisempi ja sen avulla saadaan kerättyä tehokkaasti tutkimusaineistoa. Kyselyn avulla vastaajien anonymiteetti voidaan turvata paremmin eikä haastattelijan toiminta ole vaikuttamassa vastaajien valintoihin. Toisaalta haastattelun avulla saadaan tietoa vähän tunnetusta aiheista ja etenkin sensitiivisten aiheiden tutkimuksessa se on merkittävä menetelmä. Kyselyissä aineiston keruu on nopeaa ja sen käsittelyyn on kehitetty tilastollisia analyysimenetelmiä ja raportointimuotoja. Toisaalta kyselyssä ei voida olla täysin varmoja, olivatko annetut vastausvaihtoehdot valittu oikein ja olivatko vastaajat varmoja asiasta, johon he vastasivat. Myös kato voi nousta suureksi, mutta uusintakyselyn avulla vastausten lukumäärää voidaan kasvattaa.

Luennolla käsiteltiin asioita, jotka olivat minulle osittain tuttuja entuudestaan. Aikaisempi tieto syventyi ja minulle avautui se, kuinka tärkeää huolellisuus kyselylomakkeen laatimisessa on laadullisessa tutkimuksessa. Myös tällä luennolla korostettiin aineistonkeruun merkitystä tutkimuksen luotettavuuden lisäämisessä. Sekä laadullisessa että määrällisessä tutkimuksessa on tärkeää suunnitella haastattelu tai kysely huolella, varata aineiston keruuseen riittävästi aikaa ja raportoida kaikki tutkimuksen vaiheet yksityiskohtaisesti.