PRO GRADU ARTIKKELINA (8.11.2018 Maria Kääriäinen)

Luentoa kuunnellessani gradu tuntui vielä kaukaiselta, joskin pelottavan lähellä olevalta ajatukselta. Tuolloin ajatukseni gradun aiheesta olivat sekavat ja pieni paniikin alku meinasi nousta pintaan. Luento oli kuitenkin rohkaiseva ja kannusta, joten pian sen jälkeen otin gradun aiheen perusteelliseen pohdintaan ja sopiva aihe löytyikin hoitotieteen ja terveyshallintotieteen tutkimusyksikön hakkeista. En ollut vielä ennen luentoa kovinkaan paljoa miettinyt, minkä muotoisena graduni teen. Seuraava Maria Kääriäisen esittämä dia avarsi kuitenkin ajatuksiani asian suhteen. Jo ennen aiheen valintaa minulle kirkastui, että haluan julkaista Pro Gradu – tutkielmani artikkelimuotoisena.

- Haluat syventää ymmärrystäsi aiheestasi

- Haluat osallistua tieteellisten tulosten näkyväksi tekemiseen ja käyttöön

- Haluat näkyvyyttä tutkimuksellesi

- Ilman julkaisuja ei ole tieteellisiä tuloksia!

- Julkaisun avulla työn tulokset julkiselle arvioinnille ja kritiikille ja tutkimusilmiön keskustelun herättämiseen.

- Haluat oppia tieteellistä kirjoittamista, kriittistä pohdintaa

- Arvokas oppimiskokemus sinulle

- Tärkeää myös yliopistojen tuloksellisuudelle

Artikkelimuotoisen gradun avulla tieto saadaan laajemmin levitettyä kuin perinteinen kansiin kirjoitettu gradu. Nykyään artikkeli onkin yleinen gradun julkaisutapa. Maria Kääriäinen kannustikin miettimään, haluaako julkaista gradun kotimaisessa tai kansainvälisessä julkaisussa. Kieli voidaan huoltaa yksikön kustannuksella, joten nyt minusta tuntuu, ettei ajatus englanninkielisestä gradusta artikkelimuodossa tunnu mahdottomalta. Suuri osa tieteellistä artikkeleista julkaistaan englanniksi, joten käytettävät käsitteet tulevat varmasti tutuksi ja toisaalta niille ei tarvitse alkaa määrittämään suomenkielisiä vastineita, jos artikkelin julkaisukieli on englanti. Onneksi kieliasiaa on vielä aikaa miettiä, mutta en halua sulkea pois artikkelin julkaisua kansainvälisessä lehdessä.

Tämän kurssin aikana minulle jäsentyi ja syventyi tietämys laadullisen ja määrällisen tutkimuksen perusmenetelmistä ja niiden soveltamisesta terveystieteissä. Sain tämän kurssin ansiosta keinoja terveystieteellisen tutkimuksen arviointiin ja tulenkin hyödyntämään esimerkiksi JBI-tarkistuslistoja tieteellisten tutkimusten arviointiin opintojeni aikana. Käytännössä ymmärrän nyt paljon paremmin artikkeleissa ilmeneviä tutkimusmenetelmiä ja pystyn hyvillä mielin jatkamaan opintojani kohti seuraavaa etappia – eli tulevaa Pro Gradu -tutkielmaani.

TUTKIMUSLUVAT JA EETTISYYS TUTKIMUKSESSA (10.10.2018 Minna Mäkiniemi)

Hyvä tieteellinen käytäntö ohjaa terveystieteellisen tutkimuksen tutkimusetiikkaa. Lainsäädäntö määrittelee eettisyyden vähimmäistason ja se tarjoaa moraalisen pohjan ja kasvualustan tutkimukselle. Minna Mäkiniemen mukaan tutkijan ammattietiikka määrittelee eettisyyden enimmäistason.   

Minusta luennolla esitetty kuvaus eettisesti hyvästä tutkimuksesta, jonka Veikko Launis oli määritellyt, oli kokonaisvaltainen viitekehys tutkimusetiikalle terveystieteen tutkimuksen näkökulmasta. Siinä korostettiin ihmiselämän ja ihmisarvon kunnioittamisen periaatetta sekä itsemäärämisoikeuden periaatetta. On erittäin tärkeää myös välttää muille aiheutuvaa tarpeetonta vahinkoa tai loukata muiden oikeuksia. Tutkimuksesta koituvien hyötyjen tulee olla suurempia kuin siitä koituvien haittojen. Tutkimuksessa tulee noudattaa oikeudenmukaisuuden periaatetta, mikä suojelee myös haavoittuvaisessa asemassa olevia henkilöitä, kuten lapsia tai psyykkisesti sairaita potilaita.  

Tämän vuoksi terveystieteellisessä tutkimuksessa on tarkka prosessi tutkimuslupien hakemisessa. Se suojelee myös haavoittuvia ryhmiä heitä mahdollisesti vahingoittavilta tutkimuksilta. Luennolla selvitettiin myös PPSHP:n tutkimuslupakäytäntöjä ja kuvattiin, millainen prosessi tutkimusluvan hakeminen on. Lisäksi käsiteltiin, kuinka tulee toimia, jos tutkimuksessa halutaan tutkia potilasasiakirjoja, kudosnäytteitä tai tehdään kajoava interventiotutkimus. Interventiotutkimuksessa täytyy aina hakea lausunto tutkimuseettiseltä toimikunnalta. Myös joissakin biopankki- ja näytetutkimuksissa tulee hakea tämä lausunto, mutta tämä koskee enimmäkseen esimerkiksi lääketieteellistä tutkimusta.

Toimikunta arvioi tutkimuksen tieteellistä arvoa ja validiteettia, tutkittavien valintakriteereitä, tutkimuksen toteutusta, laadunvarmistusta ja julkaisemista, analyysimenetelmiä ja niiden validointia sekä suostumusprosessin kuvausta. Lisäksi pohditaan tutkimuksen hyötyä ja siihen liittyviä riskejä ja tietojen luottamuksellisuutta ja aineistonhallintasuunnitelmaa. Myös käytännön asioita, kuten taloudellisia seikkoja ja tutkimuksen henkilökuntaa ja tutkimuspaikkaa arvioidaan tarkasti. Tutkimuseettinen toimikunta turvaa siis sekä tutkijoiden että tutkittavien selustaa ja siinä nousee esiin samoja näkökulmia, joita aiemmin tässä tekstissä nostinkin esiin.

SYSTEMAATTINEN KATSAUS (8.11.2O18 Pirjo Kaakinen)

Tietoa syntyy nykyaikana runsaasti. Systemaattiset katsaukset kokoavat olemassa olevat tiedot yhteen katsaukseen, joten niiden avulla voidaan löytää tieto koottuna. Terveystieteessä systemaattiset katsaukset ovat lisääntyneet viimeisten vuosien aikana. Esimerkiksi ennen interventiotutkimusta tutkija olisi hyvä tehdä systemaattinen katsaus, jotta tutkija avaa itselleen aiheen ja ”seisoo” tiedon päällä. Näin hän voi perustella tutkimuksen aikana tekemänsä päätökset tieteellisen tiedon avulla.

Systemaattinen kirjallisuuskatsaus on tieteellinen menetelmä, jossa on selkeät toisistaan eroteltavissa olevat vaiheet. Systemaattinen kirjallisuuskatsaus perustuu tutkimussuunnitelmaan ja yleensä tehdään alustava (scoping) haku. Siinä pyritään välttämään systemaattista harhaa. Se on tutkimusprosessissa tapahtuva virhe, joka voi vaikuttaa tutkimukseen ja johtopäätöksiin

Terveydenhuollossa systemaattisia kirjallisuuskatsauksia voidaan käyttää päätöksenteon tukena (esim. hotus: hoitotyön suositukset, näyttövinkit, käypä hoito). Tutkimuksessa sitä voidaan hyödyntää tutkimuksen perustana, kyselylomakkeen kehittämisessä (tiedon operationaalistaminen, sisältöjen luominen, teorian muodostus) ja sitä voidaan käyttää menetelmänä esimerkiksi, kun kirjoitetaan gradun viitekehystä.

Systemaattisen kirjallisuuskatsauksen vaiheet

1. Taustatyö, tutustu aiempiin systemaattisiin katsauksiin

2. Tutustu metodikirjallisuuteen

3. Pohdi, mihin haet tutkimuksellasi vastausta - alustava Scoping haku

4. Laadi tutkimussuunnitelma

5. Tutkimuskysymyksen määrittäminen

6. Määritä keskeiset käsitteet

7. Määritä hakusanat ja tietokannat

8. Laadi alkuperäistutkimusten sisäänotto- ja poissulkukriteerit PICO –formaatin avulla

9. Tee tietokantahaut ja dokumentoi hakutulokset

10. Suorita haku: otsikoiden, tiivistelmien ja kokotekstien perusteella ja tee

laadunarviointi

11. Taulukoi tulokset ja tee synteesi tuloksista

12. Raportoi systemaattinen kirjallisuuskatsaus prosessi ja tulokset sekä niiden

hyödynnettävyys

JBI:n laadunarviointikriteerit nousivat esiin jälleen tälläkin luennolla. Niiden avulla tutkija pystyy valitsemaan systemaattiseen kirjallisuuskatsaukseen vain hyvätasoiset tutkimukset, joten tutkimuksen tuloksista tulee luotettavampia. Tällä kurssilla olenkin sisäistänyt, miksi laadunarviointimenetelmiä on hyvä käyttää systemaattisesti tutkimuksia lukiessa. Ne toimivat hyvänä muistilistana ja auttavat kehittämään kriittistä ajattelukykyä.

REKISTERITUTKIMUKSET (8.11.2018 Tiina Ristikari)

Tiina Ristikari Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta kertoi rekisteritutkimuksesta, koska hän toimii Pohjois-Suomen syntymäkohortin tutkimuspäällikkönä. Aluksi tässä blogitekstissä kerron yleistä eri rekistereistä, minkä jälkeen käyn läpi, mitä luennolla kerrottiin rekisteritutkimuksesta terveystieteiden saralla.

Tällä luennolla minulle jäsentyi tarkemmin tilastojen ja rekisterien eroavaisuudet. Tilastoissa tiedot ovat ryhmätasolla, kun taas rekisterissä tieto on yksilötasolla, jolloin yksilöt voidaan tarvittaessa tunnistaa. Tietorekisteri on tietokanta, jota päivitetään ajan tasalle jatkuvasti, tästä esimerkkinä luennolla mainittiin lastensuojelurekisteri. THL ylläpitää useita rekistereitä terveydenhuollon laadun kehittämiseksi. Esimerkiksi sikainfluenssaepidemian ja rokotteen aiheuttamien narkolepsiatapausten vuoksi perustettiin rokoterekisteri, jonka avulla voidaan seurata eri alueiden rokotekattavuutta. Rokotteiden hyötyä voidaan seurata tartuntatautirekisterin avulla. THL ylläpitää myös sosiaalireksitereitä (hoitoilmoitusrekisteri, lastensuojelurekisteri, toimeentulotukirekisteri), Kela seuraa sosiaaliturvaan liittyviä etuisuuksia ja korvauksia sekä Eläketurvakeskuksella on eläkkeisiin liittyviä rekistereitä. Työterveyslaitoksella puolestaan seurataan työhön liittyvien sairauksien esiintymistä. Väestörekisterikeskuksella on rekisterejä, joilla seurataan esimerkiksi kansalaisten perhesuhteita ja osoitetietoja. Tilastokeskuksella on kuolemansyyrekisteri ja sieltä voidaan pyytää esimerkiksi tietoja eri alueiden diagnoosien esiintyvyyttä.  Eri lähteistä tietoa yhdistämällä voidaan selvittää esimerkiksi eri sairauksien esiintyvyyttä, kuten ovatko ne lisääntyneet tai vähentyneet. Rekisterit kuvaavat terveydenhuollon palvelujen käyttöä. Rekistereistä ei kuitenkaan ilmene esimerkiksi tukiverkoston merkitystä, vaan muun tutkimuksen avulla voidaan kartoittaa näitä asioita.

Kuten muullekin terveystieteelliselle tutkimukselle, myös rekisteritutkimukselle täytyy hankkia tutkimuslupa. Hankkeelle on oltava valmis tutkimussuunnitelma, jossa hanke on perusteltu yksityiskohtaisesti ja sillä on tieteelliset perusteet. Tutkimuksella on oltava vastuullinen johtaja ja työryhmä. Lupa haetaan Sosiaali- ja terveysministeriön kautta, mikäli tutkimus koskee useamman laitoksen rekistereitä tai Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta, jos halutaan tutkia sen hallitsemia rekistereitä tai sairauskertomustietoja. Tutkimuslupa voimassa 5 vuotta ja sitä jatketaan tarpeen mukaan.

Joskus tutkijan täytyy hakea rekisteritutkimukseenkin eettisen toimikunnan lausunto. Esimerkiksi raskauden yhteydessä otetut näytteet on rekisteröity ja äideiltä pyydetään luvat tutkimuskäyttöön. Rekisteritutkimukset usein arvioidaan tutkimuseettisessä toimikunnissa tutkittavien arkaluonteisen tiedon turvaamiseksi. Luennolla heräsi keskustelua ajankohtaisesta aiheesta, voiko poliisiviranomainen käyttää terveydenhuollon tietoja? Olisikin tärkeä miettiä, hyötyykö poliisi terveydenviranomaisen antamasta tiedosta? Tällä voi olla seurauksena se, että tietyt sairausryhmät profiloituvat ilman perusteita. Poliisi voisi hyötyä tiedoista, mutta tähän liittyy merkittävä eettinen ongelma yksityisyyden suojan kannalta. Onkin mielenkiintoista seurata, miten tämä keskustelu päättyy.

Mitä oikeastaan on rekisteritutkimus? Rekisteritutkimus on tutkimus, jossa hyödynnetään muuhun tarkoitukseen kuin kyseistä tutkimusta varten muodostettujen rekisterien sisältämää tietoa. Suomalaisten rekistereiden laatua on tutkittu monella eri tavalla ja luennolla todettiinkin, että ne ovat laadukkaita ja luotettavia, joten niitä voidaan hyödyntää myös hoitotieteellisessä tutkimuksessa.

Luennolla otettiin esimerkiksi Syntymäkohortti 1987 – tutkimus, jossa on mukana Suomessa vuonna 1987 syntyneet n. 60 000 lasta ja heidän vanhempansa. Aineistoon on yhdistetty lähes kaikki mahdolliset sosiaali- ja terveysrekisterit, joten se on erittäin kattava. Aineiston avulla voidaan kuvata, millaiset perheolosuhteet ovat olleet, kun lapsi on ollut pieni ja pohtia sitä, miten olosuhteet ovat vaikuttaneet hänen tulevaisuuteensa. Rekisteritiedoissa on hyvä kattavuus, koska tiedot kattavat kaikki. Ne kertovat palveluiden ja etuuksien saannista, mutta niiden heikkous on se, että ne eivät kerro koetusta hyvinvoinnista. Tätä tiedon aukkoa voidaan täyttää muilla menetelmillä toteutettavilla terveystieteellisillä tutkimuksilla. Kohortteja vertaamalla voidaan arvioida, miten esimerkiksi 90-luvun lama on vaikuttanut ihmisten hyvinvointiin heidän myöhemmissä elämänvaiheissaan. Yksittäisen kohortin perusteella ei kuitenkaan voida arvioida taloudellisen ahdingon vaikutuksia vaan tällaisessa tutkimuksessa tulisi verrata kahta kohorttia toisiinsa.

LAADULLISEN TUTKIMUKSEN LUOTETTAVUUS (1.11.2018 Helvi Kyngäs)

Laadulliset ja määrälliset tutkimusmenetelmät eroavat toisistaan, joten niiden luotettavuuden arvioinnissa ei voi käyttää samoja kriteerejä. Määrällisen tutkimuksen luotettavuutta arvioidaan validiteetin ja reliabiliteetin avulla, jotka eivät ole sopivia laadullisen tutkimuksen luotettavuuden arviointiin. Laadullisen tutkimuksen luotettavuuden arvioimiseksi on kehitetty useita malleja, joista yksi yleisimmin käytetty on Cuban malli. Helvi Kyngäs mainitsi luennolla, että muitakin malleja voi käyttää luotettavuuden arvioinnissa mutta tutkijan on tärkeää olla uskollinen niille kriteereille, jotka hän on valinnut.

Oman oppimisen tukemiseksi kerron tässä tekstissä luennolla käsitellystä Cuban mallista. Cuban mallia käytetään laadullisen tutkimuksen luotettavuuden arvioinnin kriteereinä eri tieteiden alueella, esimerkiksi terveystieteissä, kasvatustieteissä ja humanistisissa tieteissä. Siinä luotettavuutta arvioidaan uskottavuuden (Credibility), siirrettävyyden (Transferability), luotettavuuden (Dependability) ja vahvistettavuuden (Confirmability) osalta. Myöhemmin malliin on lisätty autenttisuus (Authenticity).

USKOTTAVUUS

Uskottavuutta arvioitaessa tutkimusraportissa pohditaan seuraavia kysymyksiä: Miten tulokset edustavat alkuperäistä dataa? Miten johdonmukaiset tulokset ovat, kun niitä verrataan raakadataan?  Lisäksi pohditaan tuloksen ja lopputuloksen yhdenmukaisuutta.

Tutkija voi lisätä tutkimuksen uskottavuutta huomioimalla omat ennakko-oletukset aiheesta kirjoittamalla oma esiymmärrys. Laadullisessa tutkimuksessa ei aina ole laadittu vankkaa kirjallisuuskatsausta, mutta tutkijan tulee raportissa avata, kuinka hän on perehtynyt aikaisempaan tutkimukseen. Myös tämä lisää tutkimuksen uskottavuutta. Uskottavuutta lisää se, että tutkija viettää aikaa ilmiön parissa, jotta se aukeaa tutkijalle. Toisaalta tutkija näkee saman maailman kuin tutkittavat, eikä välttämättä ole enää objektiivinen aiheen suhteen. Tutkittavat voivat tosin avautua paremmin tutkijan tullessa heille tutummaksi. 

Tutkimustehtävän ja tiedonantajien valintaa tulee myös perustella raportissa. Siinä tulee pohtia miten heidät ovat valittu tiedonantajiksi ja ovatko juuri he oikeita kertomaan kyseisestä ilmiöstä. Otoskokoa ja otoksessa ilmenevää saturaatiota tulee myös pohtia raportoitaessa. Tuloksia raportoitaessa on tärkeää pohtia, miten tulos kattaa aineiston. Tämä on helppo arvioida, kun saturaatio on saavutettu. Mikäli jotkut käsitteet eivät sovi analyysin tulokseen, täytyy uskottavuuden lisäämiseksi pohtia, miksi nämä käsitteet ovat nousseet ilmi aineistosta.

Uskottavuutta voidaan lisätä pilotoimalla aineistonkeruumenetelmä, esimerkiksi testaamalla ennen varsinaista tutkimusta miten hyvin haastattelujen teemat toimivat. Tutkijan kannattaa olla valppaana haastatellessaan, ettei ohjaa liikaa tutkittavaa esitettyjen kysymysten avulla. Toinen keino uskottavuuden lisäämiseksi on triangulaatio. Myös tarkka datan dokumentointi ja kenttäpäiväkirjan tekeminen, auttaa raportoinnin kirjoittamisessa muistamaan yksityiskohtia. Analyysiyksikön valinta tulee perustella hyvin.

Raportoinnissa tutkittavien identifiointi (esimerkiksi nimeämällä heidät: tutkittava a, tutkittava b..) lisää uskottavuutta. Näin lukija voi päätellä, että kenen lainauksia on raportissa käytetty. Tärkeää ottaa eri tutkittavilta aineistoa, jotta aineiston rikkaus selkenee lukijalle. Tämän vuoksi laadullisessa tutkimuksessa käytetäänkin paljon suoria lainauksia tutkittavien äänen esiin tuomiseksi. Tutkijan tulee pohtia myös, että olivatko tiedonantajat parhaat mahdolliset? Olisiko voinut valita toisin? Kriittinen ajattelu, perustelut ja parempien vaihtoehtojen hakeminen lisäävät laadullisen tutkimuksen uskottavuutta.

SIIRRETTÄVYYS

Laadullisen tutkimuksen päätavoite ei ole siirrettävyys, mutta jos tutkija haluaa siirtää aiheensa toiseen kontekstiin, se tulee huomioida raportin eri vaiheissa. Siirrettävyys on käsitteenä eri asia kuin yleistäminen. Siirrettävyyden kohdalla pohditaan, voidaanko tuloksia käyttää laajemmin, esimerkiksi eri potilasryhmissä. Siirrettävyyden kohdalla on tärkeää tehdä huolella tarkoituksenmukainen otanta, jolloin kiinnitetään huomiota tutkittavien taustatekijöiden samankaltaisuuteen.

LUOTETTAVUUS

Luotettavuutta lisää se, että arvioidaan kriittisesti, kuinka yhdenmukainen tutkimusprosessi on kaikissa sen eri vaiheissa. Esimerkiksi jos laadullisella tutkimuksella on puolistukturoitu lähtökohta, se näkyy tutkimuksen eri vaiheissa. Tutkijan tulee integroida kaikki vaiheet yhteen ja edetä valitulla idealla. Raportissa kerrotaan miten tämä integraatio toimi prosessin aikana. Face validiteetti on yksi keino lisätä tutkimuksen luotettavuutta. Se tarkoittaa tutkijan omaa käsitystä tutkimuksen tuloksen oikeellisuudesta. Helvi Kyngäs kannustikin luennolla luottamaan itseensä tutkijana laadullista tutkimusta tehdessä. Hän korosti sitä, että laadullisen tutkimuksen kohdalla kukaan muu ei tunne aineistoa niin hyvin kuin siihen perehtynyt tutkija.

VAHVISTETTAVUUS

Vahvistettavuutta voidaan lisätä pohtimalla, mikä on datan ja tulosten välinen yhteys. Siinä täytyy arvioida myös tutkijasta johtuvia tekijöitä, jotka voivat vaikuttaa tutkimuksen tulokseen. Aikaisemminkin tällä kurssilla on korostettu sitä, että on tärkeää osoittaa analyysin polku raportissa, jotta tutkijan omat tulkinnat avautuvat lukijalle.

AUTENTTISUUS

Autenttisuus oli lisätty jälkikäteen Cuban & Lincolnin malliin. Autenttisuudella tarkoitetaan sitä, että tutkijan tulee raportoida tarkasti selvät osoitukset mistä tulos on syntynyt ja ilmaista näin ollen autenttisia lainauksia tekstissään.

YLEISTÄ LUOTETTAVUUDESTA -MUISTILISTA

- Löydä parhaat mahdolliset asiantuntijat eli tiedonantajat tutkimukseen

- Tee harkinnanvarainen otanta – selkeät kriteerit millaisia tiedonantajat ovat?

- Saturaatio

* auttaa analyysin tekemisessä

* voidaan osoittaa, että otoskoko on riittävän iso

- Parin ensimmäisen haastattelun jälkeen on hyvä tehdä pre-analyysi

- Liian laaja analyysiyksikkö voi olla haasteellista, tärkeää että se sopii aineistoon

- Kannattaa viljellä hyviä kuvioita/taulukoita, jotka havainnollistavat tuloksia.

META-ANALYYSI (1.11.2018 Niko Männikkö)

Meta-analyysi on tutkimusmenetelmä, jossa tehdään päätelmiä yhdistämällä yksittäisiä tutkimuksia. Analyysissa käytetään myös määrällisiä menetelmiä. Siinä yhdistetään tutkimuksia, jossa käytetyt menetelmät ja tulosmuuttujat ovat riittävän yhteneväisiä. Siinä hahmotetaan kahden valitun muuttujan välinen suhde. Meta-analyysissa aineiston arvioinnin suorittaa kaksi tutkijaa itsenäisesti.

Meta-analyysin vaiheet:

•Kerätään aihetta käsittelevä tutkimusaineisto

• Suunnitellaan koodauslomake

• Tutkimusten ominaispiirteet kirjataan koodauslomakkeelle

• Arvioidaan aineistonkeräyksen luotettavuutta

• Yksittäisille tutkimuksille lasketaan efektikoko – kertoo kuinka suuri yhteys,

selitys tai ero ryhmien välillä on

• Tulokset analysoidaan tilastollisin menetelmin ja raportoidaan

Terveystieteellisen tutkimuksen julkaisemiseen vaikuttavat esimerkiksi tiedon tärkeys ja tutkimuksen laatu. Tiedon uutisarvo ja ajankohtaisuus vaikuttavat siihen mitä tutkimuksia lehdet julkaisevat. Tutkijat ovat innokkaampia julkaisemaan tutkimuksiaan, jos ne tuottavat positiviisia tuloksia eli esimerkiksi jos jokin hoitomenetelmä on havaittu toimivaksi. Tutkimustulokset, joissa hypoteesi todetaan vääräksi, jäävät usein julkaisematta ja niiden tulokset jäävät meta-analyysissa huomiotta. Puhutaankin julkaisuharhasta, joka täytyy huomioida meta-analyysia tehdessä tutkimuksen luotettavuuden takaamiseksi. Luennolla mainittiin kolme julkaisuharhan arvioimiseen käytettyjä menetelmää, joita ovat Eggers Test, Funnel Plot ja sensitiivisyysanalyysi.

Näistä otin tähän blogitekstiin esimerkiksi seuraavassa kuvassa olevan Funnel Plotin, joka havainnollistaa, kuinka symmetrisesti tutkimusten tulokset ovat jakautuneet. Jos pisteitä ei olisi esimerkiksi negatiivisella puolella kertoo siitä, että ainoastaan positiivisia tuloksia on julkaistu. Tämä kuvio havainnollistaa mielestäni erittäin hyvin mahdollista tiedon aukkoa.

Meta-analyysi on merkittävä menetelmä ja sen avulla voi arvioida näytön vahvuutta. Yleisperiaatteena onkin pidetty sitä, että jos katsauksessa useampi hyvin toteutettu tutkimus antaa samansuuntaista näyttöä eikä ristiriitaisia tuloksia juuri ole, voidaan näyttöä pitää erittäin vahvana. Näin ollen tiedonhaussa kannattaa hakea aluksi meta-analyyseja, kuten esimerkiksi Cochrane-katsauksia. Niiden perusteella saa hyvän kuvan, millaisia tuloksia aiemmasta tutkimuksesta on noussut. Tällä luennolla opin siis uutta meta-analyysissa käytetyistä menetelmistä ja siinä käytetyt kuviot ja niiden merkitykset avautuivat minulle uudella tavalla.

SISÄLLÖN ANALYYSI (1.11.2018 Helvi Kyngäs)

Luennon teemana olivat induktiivinen ja deduktiivinen näkökulma sisällön analyysiin, joka on yleinen menetelmä laadullisessa tutkimuksessa. Olen saanut hieman kokemusta sisällönanalyysista tehdessäni kandidaatintutkielman kyseistä menetelmää käyttäen. Lisäksi tässä blogitekstissä käsittelen lyhyesti kvalifiointia.

Laadullisen tutkimuksen tarkoituksena on kuvailla jotain ilmiötä. Kvalitatiivisessa tutkimuksessa pyritään selittämään ihmisten näkemyksiä ja kokemuksia tutkittavasta ilmiöstä. Siinä ei pyritä yleistämään tietoa vaan pyritään siirrettävyyteen. Sisällönanalyysi on suosittu menetelmä laadullisessa tutkimuksessa ja sillä on pitkä historia jopa 1900-luvun alusta saakka. 1990- luvulta lähtien sitä on alettu käyttämään analyysimenetelmänä esimerkiksi sosiaalisessa ja humanistisessa tutkimuksessa ja myös hoitotieteellisessä tutkimuksessa se on suosittu menetelmä. Se on systemaattinen ja objektiivinen aineiston analyysimenetelmä. Sisällön analyysissa aineisto voi olla mitä tahansa (esimerkiksi haastattelu, havainnointi, päiväkirja, potilasasiakirjat, pöytäkirjat tai sanomalehdet) kunhan se on kirjoitetussa muodossa olevaa tekstiä. Sisällönanalyysin tavoitteena on systemaattisesti ja objektiivisesti luoda käsitteellisiä malleja, käsitekarttoja tai kategorioita tutkittavan ilmiön kuvaamiseksi. Toisin kuin kvantitatiivisessa tutkimuksessa, kvalitatiivisessa tutkimuksessa ei käytetä menetelmiä, jotka selittävät käsitteiden välisiä suhteita ja ennustavia tekijöitä.

Induktiivisen ja deduktiivisen tutkimuksen määritelmä voi olla joskus haastavaa. Tutkimusidea ja teoreettinen lähtökohta ohjaavat tutkimuskysymysten muodostamista. Tutkimuskysymykset määrittävät pitkälti kumpaa menetelmää käytetään: induktiivisessa tutkimuksessa tutkimuskysymykset ovat avoimia, kun puolestaan deduktiivisessa tutkimuksessa käytetään strukturoituja menetelmiä. Jos aineistonkeruumenetelmä on avoin eli induktiivinen ei voida etukäteen tietää saadaanko varsinaiseen tutkimuskysymykseen vastausta. Laadullisessa tutkimuksessa joudutaan joskus muuttamaan tutkimuskysymyksiä, jos kerätty aineisto ei anna tutkimuskysymyksiin vastausta. Deduktiivisessa sisällönanalyysissa tutkimuksen taustalla on jokin teoria, jolloin tutkimuskysymys on rajatumpi kuin induktiivisessa sisällönanalyysissa. Onkin tärkeää miettiä haastattelun teemat ja kysymykset ennalta, jotta saadaan mahdollisimman rikas aineisto. Taustaolettamus ja tutkijan esiymmärrys on tärkeä määritellä, jotta se ei vaikuta tutkimuksen kulkuun.

Induktiivisessa sisällönanalyysissa olemassa olevasta aineistosta muodostetaan kategorioita. Helvi Kyngäs kertoi luennolla aiheesta käytännön tutkimustyönsä avulla. Hän oli tehnyt teemahaastattelun diabetesta sairastaville nuorille. Haastattelussa selvitettiin mitä sairaus merkitsee nuorille ja siinä heille esitettiin seuraavat avoimet kysymykset: Mitä sairaus sinulle merkitsee? Miten huolehdit itsestäsi? Mitkä asiat vaikuttavat itsehoitoosi?

Deduktiivinen sisällön analyysi eroaa induktiivisesta siten, että siinä on olemassa analyysirunko, jota hyödynnetään aineiston analysoinnissa. Deduktiivisessa sisällönanalyysissa halutaankin testata kategorioita/käsitteitä ja niiden rakenteita. Deduktiivinen sisällönanalyysi voidaan jakaa puolistrukturoituun ja strukturoituun analyysiin. Puolistrukturoitu analyysi on yleisempi hoitotieteellisessä tutkimuksessa, koska uusia teorioita kehitettäessä siirrytään usein kvantitatiiviisiin menetelmiin. Helvi Kyngäs mainitsi luennolla, että strukturoitua sisällönanalyysia tekevältä tutkijalta saatetaan pyytää perusteluja miksi hän ei ole rakentanut kyselylomaketta ja tehnyt määrällistä tutkimusta.

Toisessa esimerkissä Helvi Kyngäs kertoikin deduktiivisesta sisällönanalyysista. Hän oli testannut diabetespotilaiden haastattelun perusteella kehitettyä hyvinvoinnin uhkia kuvaavaa mallia astmapotilailla. Tässä tutkimuksessa haluttiin selvittää, onko astmaa sairastavilla nuorilla samanlaisia kokemuksia kuin diabeetikoilla. Tutkimuksessa oli ennakko-oletus ja teoreettinen idea, mitkä asiat voivat vaikuttaa astmaa sairastavien nuorien hyvinvointiin. Haastattelun teemoja ovat psyykkiset, sosiaaliset ja fyysiset uhat. Näin ollen deduktiivinen näkökulma sopi tähän tutkimukseen.  Deduktiivisessa sisällönanalyysissa on aina tutkittavaan malliin tai teoriaan perustuva analyysirunko, jonka mukaan haastattelu tehdään. Deduktiivinen analyysi voidaan siis toteuttaa puolistrukturoitusoidun tai strukturoidun mallin mukaan. Strukturoitua deduktiivista analyysia käytetään teorian kehittämiseen, ennen teorian tilastollista testaamista. Analyysin rungossa ovat kehitettävän teorian mukaiset käsitteet. Haastattelun runko on strukturoidumpi kuin puolistrukturoidussa.

Sisällönanalyysiprosessi samankaltainen molemmissa menetelmissä. Deduktiivisessa analyysissa aineisto on rajatumpi kuin induktiivisessa, koska siinä haastattelun taustalla on ollut teoria. Prosessin vaiheet ovat:   

1. Aineiston pienentäminen ja rajaaminen

2. Aineiston ryhmittely

3. Aiheita kuvailevien konseptien luominen (tutkimuksen tavoite huomioiden)

4. Abstrahointi

Luennolla annettiin seuraava ohjeistus aineiston analysointiin:

- Lue ja tutustu aineistoon, jotta se tulee sinulle tutuksi.

- Valitse analyysiyksikkö (sana, lause, merkitys, teema) Lause on turvallisempi vaihtoehto kuin sana.

- Haastatteluissa on valittava, analysoidaanko latenttia sisältöä (esim. huokauksia ja elekieltä) vai pelkästään manifestia sisältöä eli kirjoitettua tekstiä

-Kysy lauseelta tutkimuskysymysà jos lause vastaa siihen, kirjaa avoin koodi

- Listaa koodatusta aineistosta kaikki avoimet koodit.

- Kysy aineistolta, onko koodeissa yhtäläisyyksiä/eroja, joilla niitä voidaan yhdistää à ryhmittely

- Palaa aineistoon ja huolehdi että yhteys aineistoon säilyy. Tässä vaiheessa on riski, että tutkijan tulkinta vaikuttaa analyysiin.

- Muodosta alakäsitteet – tutkimuskysymysten mukaan - onko eroja/yhtäläisyyksiä, joita voidaan yhdistää? à ryhmittely

- Muodosta käsitteet – voiko ryhmitellä? voidaanko yhdistää?

Sisällön analyysissa raportointi on haasteellista, koska prosessin kuvaaminen tapahtuu usein tutkijan omassa mielessä. Tätä tutkijan omaa intuitiota on vaikeaa osoittaa ja se vaikuttaa tutkimuksen luotettavuuteen. Raportoinnissa on tärkeää käyttää valittuja käsitteitä ja termejä loogisesti. Raportoitaessa luotettavuutta lisää analyysipolun läpikäyminen takaisin päin alakäsitteiden avulla. Siinä kuvataan käytettyjä käsitteitä ja mikä niiden merkitystä tutkimuskysymyksen mukaan. Lopulta päädytään raakadataan, jonka määrä on kriittinen seikka tutkimuksen laadun kannalta. Jos osa-alueita on runsaasti, otetaan suoria lainauksia koska näin voidaan osoittaa se, kuinka käsitteet ovat yhteydessä alkuperäiseen dataan. Kvantitioinnissa käsitteet avataan raportissa ja kerrotaan niistä tarkemmin, esimerkiksi avaamalla niiden prosentuaalinen määrä aineistossa. Kvantitioinnin määritelmän mukaan siinä lasketaan, kuinka monta kertaa käsite ilmenee aineistossa ja kuinka moni tutkittavista on ilmaissut käsitteen. Raportissa tulee perustella, miksi kvantitiointi tuo tutkimukselle lisäarvoa. Jos otoskoko on pieni, kvantitioinnilla ei ole merkitystä. Sitä voidaan hyödyntää kuitenkin erotteluanalyysissa teorian tai mallin kehittämisessä.  

Tällä luennolla käsiteltiin sisällönanalyysia laajasti ja minulle jäsentyi moni asia, vaikka aihe oli edeltävästi minulle jo jonkin verran tuttu. Induktiivinen ja deduktiivinen olivat minulle käsitteinä tuttuja, mutta tämän luennon avulla niiden merkitys selkeytyi entisestään etenkin sisällönanalyysissa käytettävien haastattelumenetelmien valinnassa ja niiden vaikutuksesta aineiston kokoon ja analyysiin. Tämä luento olikin ajatuksia herättävä ja erittäin opettavainen, mikä näkyi myös tämän blogitekstin pituudessa.